Ihan valtavaa, hieno syksy taas. Energiaa olisi vieläpä enemmän ilman tätä ärsyttävää nuhaa. Mutten  ole kokonaan nujerrettuna peiton alla sittenkään. Lauantai oli taas semmoista sinkoilua eri paikoissa, että tänään ajattelin airobikkiä lukuunottamatta levätä laakereillani ja ihailla vaihteeksi syksyä ikkunasta.
Ihan intona odottelen kuukauden päästä tapahtuvia Halloween-bileitä pääkaupunki Helsingissä. Pukukin on jo puoliksi hankittuna, osa rekvisiitasta puuttuu. Punanaamiosta tilailin täydennyksiä viime viikolla. Tämänhetkisessä elämässä tapahtuu jotain, muttei kauheasti. Muutama viikko sitten baarissa törmäsin boikaan, jonka nimesin mielessäni heti Tuulihatuksi, sillä tyyppi kieltämättä muistutti hiukan minua vauhdikkuudellaan. Mitään kummempaa ei siis tapahtunut, mutta vaihdettiin puhelinnumeroita. Ajattelinkin mielessäni, että tuskimpa kuulen tyypistä enää myöhemmin. Kuulin kuitenkin, ja jokunen tekstari en viime viikkoina singoillut edestakaisin, mistään suuresta ruuhkasta saati kipinöinnistä en nyt kumminkaan puhuisi. Eilen sain kutsun Tuulihatulta hänen luoksensa, mutta kieltäydyin koska Jemppuli oli luonani kylässä koko illan. Jos kutsu vielä myöhemmin irtoaa, niin voisimpa lähteäkin. Kaikenlisäksi olisin jo valmista tyttöä seksipuuhiin, eikä Tuulihatussa ülkonäöllisesti ollut minkäännäköistä vikaa;). Luonteiden mätsäämisestä sitten taas en olisi niinkään varma, tässä vaiheessa vielä mahdotonta sanoa. Henkan ajattelua olen viime viikon kartellut, ja homma oikeastaan on onnistunutkin odotettua paremmin. Olen  uskotellut itselleni että Henkka pitää minua epäseksikkäänä sekä mielenkiinnottomana, joten sen kautta tunteiden jäähdyttely on paljon helpompaa:D. Tuulihatun kanssa ei ole tunteet pelissä, olisin enemmänkin kiinnostunut hyvästä seksistä...

Viikko vielä töissä ja sitten ryhdyn viettämään jäljellejäänyttä kesälomanloppuani. Kyllä mun kelpaa, kun on ruskakin ja kaikki. En kuitenkaan ajatellut käyttää lomaani makaamiseen, vaan meinaan lähteä opiskelemaan ja suorittamaan yhtä 10 päivän kurssia. Jospa se sitten taas veisi minua askeleen lähemmäs eräoppaan ammatia ja Lappia. Sinne olisi ihana päästä joskus asumaan, edes vähäksi aikaa. Viime viikolla sunnuntaina oltiin muuten patikoimassa lähestulkoon kolmenkympin lenkki, muutamaa kilsaa vajaa. Ihanaa oli, kiva ilmakin. Nyt ruska on syventynyt entisestään, ajattelin ensi viikolla jotain pientä patikkalenkkiä töiden jälkeen. Seuraavan lähiopiskelujakson teemat ovat sellaiset, että reilusti on ulkoilua tiedossa sen tulevan kymmenen päivän aikana. Valtavan hienoa olla ulkona kun on nämä lämpötilat ja värit. Joskus jopa toivoisi että olisipa vähän kylmempikin, sillä haluaahan sitä syksyllä jo käyttää pipoa ja hanskoja. Eilen koiraa ulkoiluttaessa oli niin lämmin että hikoilin runsaasti piponi alla. Mutta pipoa en pois ottanut periaatteellisista syistä... :)

Onkohan joku muukin ihan BigBrother koukussa? Mä olen todella lujasti. Seksypeksyjä siellä on Sauli, Jaarkko ja Maxine, ja mukaviakin paljon. En kyllä itse haluaisi neverever sinne, tulisin hulluksi kun siellä ei voi liikkua sen kummemmin, eikä tehdäkään oikein mitään. Mut kiva silti et jotkut sinne haluaa kuvattaviksi ja muiden arvostelun alle... Tietyllä luonteella sekin onnistuu.

Yksi sinkkuuden selityksiä on ihmisen epävarmuus ja vapaudenkaipuu. Lopultakaan en aina taida tietää mitä haluan, vaikka muista siltä näyttäisikin ja joskus itsekin erehtyisin niin luulemaan. Vaikka olenkin vakuuttavan varma joissakin elämääni koskevissa päätöksissä, en välttämättä ole yhtä ryhdikäs kaikissa asioissa.  Miehet ovat epävarma kohtani. En ole aivan varma haluanko edes miestä, miten voisinkaan sitten tietää että millainen mulle sopisi?  Onkohan aivan turhaa lähteä edes etsimään, jos ei tiedä mitä etsii?

Mietin sitä tänään. Illalla ennen nukkumaanmenoa. En muuten sitä Henkkaa aio mitenkään jahdata. Ihailen vaan kaukaa ja pidän edelleen tyyppiä seksikkäänä. Silloinhan on aivan sama onko tyyppi sinkku vai ei...

Ei kannata olla nainen, valikoiva miesten suhteen ja seksiriippuvainen samaan aikaan. Huonoa miestäkään ei kannata ottaa, ja hyviä kävelee äärettömän harvoin vastaan. Saattaa myöskin olla, että piilositoutumiskammoinen mieltää miehen kulutustavarana, jonka voi helposti blogata esimerkiksi baarista ja heittää sitten rappukäytävään muutaman tunnin kuluttua. Valveutuneena ja luonnosta välittävänä ihmisenä voisin jopa ajatella tekeväni jatkuvaa avokauppaa. Silmää miellyttävän miehen voi saada kaapattua kotiinsa ilman pelkoa sitoutumisesta. Jos vaikka nyt törmäisin Milo -nimiseen heppuun salilla ja pyytäisin tyyppiä auttamaan sängyn siirrossa kotonani. Milo olisi ehkäpä ihan helposti houkuteltavissa luokseni ja sitten sovittelisimme muutaman tunnin toisiamme. Kokeilun päätteeksi voisin tehdä päätökseni. Otanko vai jätänkö. Jos jättäisin, toimittaisin Milon takaisin kuntosalille lämpimän hymyn kera. Jos ottaisin, maksaisin hyvän kaupan monta vuotta kestävällä rakkaudella (johon tietysti kuuluu muutamia oheisjuttuja).  Aina kauppoja ei siis tule, saattaisin silti pitää tavarasta, vaikka päätyisin kauppojen raukeamiseen. Kaikkea silmää miellyttävää ei todellakaan tarvitse omistaa, ja joskus se voi jopa olla mahdotonta, jos käy ilmi että avokaupassa kokeiltu mies onkin jo myyty muualle. 

Viimeisimmästä seksikkäästä päivästä on jo yli kaksi kuukautta, mikä on kaikilla kaavoilla laskettuna liian pitkä aika. Olosuhteiden pakosta ja eräänlaisesta valikoivuudesta johtuen olen näyttänyt kämmentä muutamalle tyypille. Pieni pakkomielteeni nimittäin vetää katsetta tiettyyn suuntaan. Tiedättehän sen tunteen? "Haluan juuri tuon tyypin nussimaan mua nyt heti tänne!". En ole kumminkaan kovin selkeästi sitä näyttänyt että haluan, enkä aloitetta tehnyt, kyseisessä tapauksessa uskon ajoituksen voimaan. Selvää se kuitenkin on, että myös tuo tyyppi haluaa mut alasti syliinsä istumaan. En halua koko ajan kirjoittaa "tyypistä", joten annan henkilölle nimen "Henkka", vaikkei se hänen oikea nimensä olekaan. Epäselvää on, että onko Henkalla jo vakihoito vai jopa vakiseukki* kierroksessa. Olen ajatellut tarkkailla tilannetta pari viikkoa, ja jos siltä näyttää, niin jätän Henkan suosiolla rauhaan. Helppoahan se olisi toinen heikolla hetkellään vietellä, mutta vähän liian rumaa kuitenkin. En halua kenenkään kiukkuisen muikin laukusta päähäni. Kyseiset episodit jo kokeneena tiedän tilanteen tylyyden.  Nimimerkillä edelleen mustia katseita selässä ulkona liikkuessa. Jonkun ratkaisun kyllä toivoisin ilmaantuvan tähän tilanteeseen. Jos en oikeasti voi saada Henkkaa tällä erää, voisin ryhtyä jahtamaan jotain uutta hoitoa. Seksinpuute on kuitenkin jo niinkin huipussaan, että vähempikin riittäisi. Henkalta vaan tietäisin mitä saan, ja se mitä saisin, aiheuttaa jo ajatuksena ihania kylmiä väreitä. Uuh!

*seukki=seurustelukumppani